“Voi itku miten ihanaa! - ILTA-KÄÄPIÖ 20.1.2006

Kauhea oli puristus kun naavanaamat iskivät necrofiilejä vastaan armottomassa kamppailussa elämästä ja KUOLEMASTA!

Voiton hilpeys vaihtui käppänä-tiimissä haudan vakavuuteen, kun toisen puoliajan alkumetreillä napsahti. Zäälimätön zombie runnoi kalmaisen kouransa Chunky-paran rasvamahaan ja vetäisi kuolettavasti suolet pihalle! Katkeruutta koventaa erityisesti se, että Chunky oli pelissä varsinainen sankari (keräten pisteet 2 casualtystä ja tekemällä TD:n!!! -kyllä, longbeard poimi pallon maasta ja spurttasi maaliin!). Tämä kostetaan, tokaisi katkeruudessa piehtaroiva valmentaja Rauta-Mango.

Voitto oli siis vähintäänkin makean-karvas (sweet&sour -kastikkeet nyt myynnissä). Ensimmäisellä puoliskolla tasaisesti etenevä K(ääpiö)-juna tuksutti vastapuolen viivalle erän viimeisellä minuutilla. Casualtyjen karsinan luukutkin -lähes- ryskyivät useaan otteeseen. Tosin elävienkuolleiden kuolottaminen uudelleen ja uudelleen on sitkeää puuhaa, varsinkin kun pannahiset paranevat pikaisesti.

Toinen puoliaika ja alimittaisten selkäranka oli lähes katketa. Ensin tulee kipeitä ja sitten jo tapetaan. Ja kun apteekkarin hajusuola oli vaihdettu syanidiin, oli haudantakaisilla homma hallussa... tai ainakin siltä näytti. Katkeruus on maailmaa pyörittävä voima, näin voitaneen todeta. Sillä siitä se vasta kääpiö kipinää ottaakin, kun kaveria kiusataan. Alkoi melkoiset turpakäräjät ja tumpit saivat kuin saivatkin pallon haltuun. Sitten pantiin töppöjalkaa toisen eteen ja karistettiin lihaisat golemit kannoilta. Tuloksena takuuvarma maali.

Kolmen voittoisan pelin jälkeen tähytään jo seuraava vastusta, kääpiöiden kieroutunutta veljeskansaa. Näinköhän nollapeli pitää!?!

-Valkoinen Kääpiö-
”