Jallu is a good example of what a good PR guy can do to an "athelete", four MVP's from the seven first matches.


Helsingin kaupungin kunnossapito-osasto valitsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa "Vuoden vandaalin". Ylivoimaisen voiton vei Jalmari "Jallu" Kärkkäinen Espoosta. Voiton tuoneena perusteena ei niinkään ollut Jallun aikaansaama rahallinen vahinko, vaikka sekin oli huomattava, eli noin 124 000 markkaa, vaan se kunnianhimo, jota Jallu on osoittanut tuhotöissään tänä vuonna.

Kun pikkunäpertelijät ruuvaavat irti kädensijoja yleisistä käymälöistä ja kivittävät rikki puhelinkioskien laseja, on Jalmari asettanut tavoitteensa paljon korkeammalle. Hän mm. niitti mainetta toukokuussa hajoittamalla kaikki ikkunaruudut hotelli InterContinentalin yläkerrassa. Teon arvoa ei suinkaan vähennä se tosiseikka, että ko. ruudut on valmistettu polarisoidusta lasista, joka on kolme kertaa tavallista ikkunalasia kalliimpaa. - Vain paras on kyllin hyvää rikottavaksi, on Jallun naseva kommentti asiaan. Mutta antakaamme vandaalimestarin itse kertoilla ajatuksistaan voittoisan valinnan jälkeen. PS: No, Jalmari Kärkkäinen, miltä nyt tuntuu? JK: No, ei voi kieltää: mukavalta tuntuu. Sitä kun on lujasti tehnyt hommia jo monen vuoden ajan ja nyt saa oikein virallista tunnustusta niin kyllä se kummasti lämmittää sydäntä. Ei sitä voi kieltää. PS: Aivan. Kertoisitteko nyt meille muutamalla sanalla, kuinka tulitte valinneeksi tämän vandaalin vaativan uran. JK: Kyllä asia oikeastaan on niin, että ura valitsi minut. Katsokaas, tämä on sellainen ala, ettei tätä valita. Tähän synnytään. PS: Siis eräänlainen kutsumustyö? JK: Just niin. Jo pikkupentuna, puolivuotiaana, oli äitini kuulemma ostanut minulle kumihelistimen. Ei mennyt kuin pari minuuttia ja helistin oli jo pieninä paloina lattialla. Vähän vartuttuani, ehkä noin runsaan vuoden ikäisenä, revin lastenvaununi hajalle sen lyhyen ajan kuluessa, jonka äitini tarvitsi käydessään kaupassa ja jattäessään minut liikkeen eteen vaunuihin. Niin että kyllä taä homma pitää olla verissä, ei tästä muuten mitään tulisi.

Rikkominen avartaa tietoisuutta

PS: Miten karriäärinne kehittyi vuosien saatossa? JK: Aluksi se meni suunnilleen samaa rataa kuin muillakin alan yrittäjillä. Hajoiteltiin katulyhtyjä ja potkittiin puhelinkioskien koneita paskaksi. Mutta 20 vuotta täytettyäni tapahtui muutos. Se oli kuulaan kirpeä kevättalven päivä Herttoniernessä. Olin juuri repinyt maasta irti roskalaatikon ja levittelin parhaillaan sen sisältöä pitkin katua kun ajatus iski päähäni: Mitä helvettiä! Meinaat sä jätkä kuluttaa koko ikäsi roskiksien ja liikennemerkkien kanssa vehtaamiseen? Missä on sun kunnianhimosi? Missä on halusi pyrkiä ylöspäin? Sillä hetkellä mä tajusin, että minun oli joko lopetettava kokonaan nämä hommat tai alettava kehittää itseäni. Ja siitä lähtien olenkin pyrkinyt yhä parempiin ja parempiin suorituksiin. Ilmeisesti olen onnistunut tavoitteessani, koskapa olen nyt saanut oikein virallista tunnustusta työlleni. PS: Teistä todellakin huomaa, että tämä työ on teillä verissä, kuten itse sanoitte. Tämänkin haastattelun kuluessa olette jo ehtinyt hajoittaa toimituksemme juomavesiautomaatin ja päätoimittajan työpöydän jalat. JK: Niin, sitä pitää koko ajan vähän verytellä. Voi muuten pian käydä niin, että taito ruostuu.

- Ammattilaisella on ammattilaisen työvälineet, totesi ”Vuoden Vandaali”, Jalmari ”Jallu” Kärkkäinen ihmetellessämme hänen yli 40 000 markkaa maksaneita työvälineitään. Työkalusatsiin kuuluu mm. kuvassa mestarin käsissä oleva käsin rakennettu erikoismoottorisaha. Se soveltuu mainiosti mm. puhelinpylväiden, lyhtytoippien ja suojakaiteiden katkomiseen.

Tuomiokirkko saa vielä kyytiä ...

PS: Aivan. Voisitteko vielä lopuksi kertoa jotain työskentelytavoistanne ja tulevaisuudensuunnitelmistanne. JK: En mielelläni puhu työskentelytavoistani. Ammattisalaisuus, näet. Saattaisi joku kolleega varastaa kovalla työllä kehittämäni työmetodit. Samoin on laita tulevaisuudensuunnitelmieni kohdalla. Jos rupean kertoilemaan seuraavia kohteitani, ovat poliisit pian paikalla. Katsos, on niidenkin joukossa lukutaitoisia - heh. Sen verran voin nyt kuitenkin vihjaista, että kuningashaaveeni on nähdä joku yö, kuinka Helsingin tuomiokirkko lentää ilmaan. Jos näin joskus käy, tiedätte kuka on ollut asialla. Sen jälkeen sitä voi jo pistää pillit pussiin ja siirtyä viettämään hyvin ansaittuja vanhuudenpäiviä.

Näin siis Jalmari "Jallu" Kärkkäinen, "Vuoden vandaali". Poistuessaan toimituksesta kohti uusia, vaativia haasteilta on hänen silmissään työlleen omistautuneen miehen järkahtämätön katse.