Sarvanto palveli talvisodan syttyessä Lentolaivue 24:n neljännessä lentueessa. Hän saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa 23. joulukuuta ampumalla alas kaksi SB-2 -pommikonetta. Talvisodan taisteluita seuranneen maailman tietoisuuteen Sarvanto nousi loppiaisena 1940. Hänet hälytettiin torjuntalennolle tavoittamaan Kuopiota pommittanutta 7-koneista DB-3 -muodostelmaa, josta hän ampui neljän minuutin kuluessa kuusi konetta alas käyttäen kaikki 2 000 konekivääripatruunaansa. Myös Sarvannon omaan koneeseen tuli 23 venäläisten konekiväärien tekemää luodinreikää. Sarvanto saavutti talvisodan loppuun mennessä 12 5/6 ilmavoittoa. Sarvannon talvisodan aikaisten ansioiden perusteella hänelle myönnettiin Suomen Vapaudenristi. Hänelle ehdotettiin takautuvasti Mannerheim-ristiä, mutta talvisodan ansioista ehdotettuja nimityksiä ei lopulta jaettu kenellekään.

Jatkosodan alkaessa Sarvanto palveli edelleen LLv 24:ssä, jonka kalustona oli nyt Brewster -hävittäjät. 2. lentueen varapäällikkönä hän saavutti sodan alussa kaksi ilmavoittoa, kunnes hänet siirrettiin kapteeniksi ylennettynä Ilmavoimien esikuntaan. Tämän jälkeen hän toimi vuoden 1942 toukokuusta elokuuhun Koelaivueen päällikkönä, jonka jälkeen seurasi komennus yhteysupseeriksi saksalaiseen Luftflottenkommando 1:een. 16. tammikuuta 1943 hänet siirrettiin takaisin LeLv 24:n lentävään henkilökuntaan, ensimmäisen lentueen päälliköksi. Sarvanto saavutti vielä 2 ilmavoittoa, jotka nostivat hänen ilmavoittojensa määrän 16 5/6:een. 9. heinäkuuta 1943 tullut uusi komennus vei Sarvannon ensin Kadettikoulun ilmasotaosaston johtoon ja sen jälkeen Täydennyslentolaivue 35:n lentueen päälliköksi kesäkuussa 1944.