Yhtenä päivänä Takamurha oli metsässä treenaamassa ja törmäsi villiin karhuun. Takamurha löi karhua nenään. Karhu kuoli. Tästä rohkaistuneena hän liittyi paikalliseen Blood Bowl -joukkueeseen voidakseen lyödä muitakin eläviä nenään.

Trimmer on traagisen menneisyyden omaava goblinssi. Hän jäi pienenä poikasena orvoksi, ja joutui goblinssikylän pahamaineiseen "kokeelliseen" lastenkotiin. Siellä häntä hypnotisoitiin ja piikitettiin miljoonalla mitä kummallisimpia aineita sisältävillä piikeillä, joiden seurauksena hänestä tuli hieman pöpi. Hän menetti kykynsä kantaa kasvoillaan muita ilmeitä kuin hymyä ja hullua mustan raivon virnettä, joka nousee esiin aina hänen haistaessaan verta tai hänen tullessaan kosketuksiin vanhojen traumojensa kanssa.

Valitettavasti ainoa asia, jonka hän lastenkodissa oppi, oli moottorisahojen käsitteleminen. Joku täysin inkompetentti lastenvartija päästi hänet kerran pienenä poikana lastenkodin keittiöön pilkkomaan moottorisahalla jättiläiskanojen luita lastenkodin lemmikki-Squiggien syötäväksi, minkä seurauksena Trimmeriä ei enää koskaan saanut sahoista irti. Hän nautti niiden äänestä ja niiden repimisvoimasta niin paljon, että jo muutaman päivän jälkeen hän oli kokeillut niiden voimaa jokaiseen lastenkodin lapseen ja hoitajaan.

Paettuaan laitoksen raunioilta, hän vaelteli ympäriinsä rakkaan moottorisahansa kanssa oman aikansa, kunnes TFOA:n johtohenkilökunta löysi hänet eräänä kauniina päivänä, ja pakotti liittymään joukkueen riveihin isompien, vihaisempien goblinssien voimalla. Trimmer vihasi kaikkea Blood Bowlissa aina ensimmäiseen alkuvihellykseen asti. Nähdessään vastustajajoukkueen pelaajien peliasuissa piikkejä, hänen aivonsa naksahtivat. Pelin loppuessa vastustajajoukkueesta ei ollut jäljellä kuin epämääräisen verisiä luomu-palapelejä. Tästä varsin ilahtuneena Trimmer päättikin jäädä joukkueeseen, voidakseen käytellä moottorisahaansa vapaasti.

Hissukasta ei kukaan tiedä mitään. Hän on aina hiljaa, ellei seiso nurkassa hohottelemassa itsekseen. Ymärretään vain, että hän kiihottuu suunnattomasti vastustajiensa verestä, mitä kukaan muu joukkueessa ei juurikaan pane pahakseen.

Silmäkilpi, epäonnen soturi. Hän oli alkujansa vain tavallinen vaihtopenkin lämmittäjien apugoblinssi, jonka joukkueen johto päätti vanhan pogo-ukkonsa kuoltua kesken ottelun pakottaa pika-apuna hyppimään kepillä. Johto kertoi kaikille muille joukkueessa, että poika on legendaarinen pogo-goblinssi Silmäkilpi, jolla on maine kaikkien goblinssien historian parhaana maalintekijänä. Muut uskoivat tämän mukisematta — jostain käsittämättömästä syystä.

Kävi kuitenkin niin, että saadessaan vahingossa pallon, Silmäkilpi hyppäsi pogo-osaamattomana päin vastustajan Spawnia, joka huitaisi hänet vihaisilla lonkeroillaan aina td-linjalle asti. Syntyi historian suurin vahinkomaali, jonka seurauksena Silmäkilven maine TFOA:n suurena sankarina oli sementoitu. Hän ei voinut enää paeta. Hän päättikin opetella pogoilemaan, ja osaa nyt aikoja myöhemmin tehdä jo maalin tai kaksi omine neuvoinensa.

Karju X on pomppija vailla vertaa. Hän osaa pogoilla mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja asentoihin, joita koko muu maailma pitää järjenvastaisina. Kysyttäessä hän vain nauraa möreästi, ja korjaa kasvojansa aina peittävän naamion asentoa. Hän ei missään tapauksessa ainakaan ole Goblins Vanhin, suuren klaanin ikiaikainen suurmestari.

Sisko on hypermaskuliininen goblins-shamaani, joka liittyi TFOA:n joukkueeseen pidettyään joukkueen menoa liian epäjumalallisena. Nykyisin hän palvoo pelistä toiseen pimeitä noppajumalia, ja viskoo vihaisesti pommeilla kaikkia, jotka eivät kuuntele hänen saarnojansa. Noppajumalia on toteltava. Se on elämän ja kuoleman laki.

Älä esitä hänen nimestänsä kysymyksiä. Et tahdo tietää, mitä siitä seuraa.

Late Russo on perus-goblinssi. Hän vain haluaa tappaa. Tappaminen on hänestä mukavaa. Sanoinko mukavaa? Tarkoitin ihanaa. Ihastuttavaa. Ikionnellista. Vapauttavaa. Riemastuttavaa. Virvoittavaa. Voimauttavaa. Hauskaa. Kaunista.

Eihän hänestä tietenkään pelaajaksi ole, mutta ei ole vastustajistansakaan hänen käsittelynsä jälkeen.

Torkkeli ei pidä Blood Bowlista. Hän ei oikeastaan pidä juuri mistään. Tästä johtuen hän on päivästä toiseen äärimmäisen ikävystynyt. Ainoa asia maailmassa, josta hän pitää vähääkään, on toisten potkiminen. TFOA:n riveissä hän saa potkia toisia mielensä mukaan, ja tämän takia hän sietää koko touhua tarpeeksi roikkuakseen mukana ottelusta toiseen.

Nissukka pelasi pienenä poikasena Blood Bowlia kavereidensa kanssa noppaliigan joukkueessa. Pelit kuitenkin päättyivät aina pelkkään verenvuodatukseen ja hulluihin pelillisiin virheisiin, sillä kaikkien noppaliigan joukkueiden valmentajat ja liigan erotuomarit olivat kiinnostuneempia verestä ja väkivallasta kuin varsinaisesta pelistä. Nissukka suuttui tästä niin paljon, että vannoi tulevansa pelikenttien parhaaksi pelistrategiksi ja opettajaksi.

Sittemmin hän liittyi TFOA:n riveihin ja raivoaa nyt pelistä toiseen noppajumalien tahdon vastaisista liikkeistä, jotka vaarantavat koko joukkueen hyvinvoinnin. Tämän ohessa hän myös potkii vastustajia hengiltä, sillä hän kokee aika ajoin heidän vaikutuksensa negatiiviseksi opetustyönsä näkökulmasta.

Masa on joukkueen perustajan serkkupojan jälkikasvua, joka palkattiin joukkueeseen edustamaan vanhoja hyviä aikoja ja tuomaan suvulleen kunniaa. Pahaksi onnekseen hänestä ei ole mihinkään. Hän on goblinssiksi heikko, ja loukkaantuu pienimmästäkin iskusta päähänsä. Tämä ei estä häntä yrittämästä, mutta muut pelaajat lähinnä nauravat hänelle.

Nissi pelkää vampyyrejä. Hän pelkää vampyyrejä niin paljon, että hän kuvittelee niitä olevan aivan kaikkialla. Hän juoksee varjoansakin karkuun, pelätessään vihaisten vampyyrien piileskelevän juuri siellä. Kaikki pakeneminen on kuitenkin tehnyt hänestä liukkaan pikkupaholaisen, joka on aina käymässä muiden hermoille itsevarmalla naljailullaan. Joukkueen johtohahmot nauttivat tästä ja päästävät hänet usein kentälle ärsyttämään niin tovereitansa kuin vastustajiansakin.